Språk

Ekkerøy, Vadsø. Bilde (c) Kvensk språksenter i Vadsø / Tomi Vaara

Kvensk språk

Kvensk ble anerkjent som et eget språk i 2005. Språket har eksistert i Nord-Norge i flere hundre år, men det har ikke hatt offisiell status som et eget språk før i 2005. Etter anerkjennelsen har det for eksempel blitt lettere å opp kvenenes språklige rettigheter følges og det har blitt mulig å standardisere tradisjonelle kvenske stedsnavn.

Det undervises i kvensk i skolene i Nord-Troms og Finnmark og det er mulig å studere kvensk på bachelor-, master- og doktorgradsnivå ved UiT – Norges arktiske universitet i Tromsø. Kvensk har et overordnet standardisert skriftspråk, men de som behersker språket muntlig kan skrive på sin dialekt etter en standardisert rettskriving for den enkelte dialekt. Språket utvikles og standardiseres av språktinget, kielitinka, som organiseres av Kvensk Institutt. I skriftspråket har språktinget tatt hensyn til de ulike dialektområdene i både grammatikk og i ordforråd. Det standardiserte rettskrivningssystemet er beskrevet i Eira Söderholms Kainun kielen grammatikki (2014; Suomalaisen Kirjallisuuden Seura) og hennes Kvensk grammatikk (2017; Cappelen Damm Akademisk), oversatt av Philipp Conzett.

Kvensk er et finsk-ugrisk språk på linje med finsk, estisk, ungarsk, med flere. Typisk for finsk-ugriske språk er at de er såkalte agglutinative språk, dvs. at ord bøyes og de får ulike typer av endelser. Språket har ikke så stramme regler på setningsnivå, men bøyningssystemet kan kjennes komplisert i begynnelsen. Kvensk er veldig nær finsk språk, spesielt de nordfinske Peräpohjola-dialektene. Kvensk er delt i tre hoveddialektgrupper: porsanger-, elvedals- og varangerdialekter.

 

Kväänin kieli

Kvääni sai Ruijassa kielen statuksen vuona 2005. Kieltä oon kyllä puhuttu Pohjais-Ruijassa monta sattaa vuotta, mutta sillä ei ole ollu statusta omana kielenä. Sen jälkhiin ko kieli hyväksythiin se oon ollu helpompi esimerkiksi seurata ette kvääniitten kieleliset oikkeuet totteutuu ja se oon ollu maholista standardiseerata tradittiinaalissii kvääninkielissii paikannimmii.

Kväänii opetethaan kouluissa Pohjais-Tromsissa ja Finnmarkussa ja se oon maholista studeerata kväänii bachelor-, master- ja jopa tohtoritasala UiT – Ruijan arktilisessa universiteetissa Tromssassa. Kväänin kielelä oon standardiseerattu kirjakieli, mutta net jokka osathaan puhhuut kväänii hyvin saatethaan kirjoittaat oman dialektin jälkhiin, mutta standardiseeratula oikheinkirjoituksela. Kieltä kehittää ja standardiseeraa kielitinka, joka työtelee Kainun Institutin alla. Standardiseerattu oikheinkirjoitussysteemi oon kuvattu Eira Söderholmin Kainun kielen grammatikissa (2014; Suomalaisen Kirjallisuuden Seura) ja hänen kirjassa Kvensk grammatikk (2017, Cappelen Damm Akademisk), jonka oon kääntäny ruijaksi Philipp Conzett.

Kvääni oon suomalais-ugrilainen kieli, samhaan laihiin ko suomi, unkari ja niin etheenpäin. Tyypilistä suomalais-ugrilaisile kielile oon, ette net oon niinkäskettyi agglutinoivii kielii, mikä meinaa sitä ette sanat suijutethaan ja net saahaan erilaissii suffiksiita eli päättheitä. Kväänin kielelä ei ole niin kiintteet reekelit setninkitasala, mutta suijutussysteemi saattaa tunttuut mukkaselta alusti. Kvääni oon hyvin liki suomen kieltä, eriliikaisesti pohjaissuomalaissii peräpohjolan dialektiita. Kväänin kielessä oon kolme päädialektiita: porsangin, jokivarsiitten ja varangin dialektit.

%d bloggers like this: